Tervetuloa vuosi 2007

Joskus kaikelle vanhalle pitää kääntää selkänsä, jotta voi uskaltautua uuteen!

En halua kuitenkaan kissamme Möllin tavoin kääntää selkääni vaan ottaa muistot mukaani uuteen vuoteen ja elää sitä kanssasi! Toimitaan yhdessä ystävinä, yhdistystovereina ja yhteistyökumppaneina eikä käännetä toisillemme selkää.

Kotiväkeä kahdessa ajassa ja kuvassa

Digikamera on mullistanut muistojen taltioinnin, joka hetken voi kuvata ilman kustannuksia ja ilman erityistä laittautumista valokuvausta varten. Hyvä niinkin arvokkaita arkisia hetkiä tulee kuvattua, mutta toisaalta tarkoin säilytetyissä ainokaisissa mustavalkokuvissa on oma arvokkutensa.

Mustavalkokuvassa Lempi ja Harald Järviö lapsiensa Simo ja Ismo poikien kanssa isäni ei vielä ole syntynyt. Toisessa kuvassa on perheestäni äiti ja veljeni Johannes jouluna 2006.

Joulupäivänä 25.12.2006

Joulun paras osa on vielä jäljellä. Saadut lahjakirjat lähes lukematta, jouluruokaa sekä sanaton sopimus, ettei joulupäivänä tarvitse lähteä sohvasta mihinkään.

Lempi mummolla kylässä

Löysin nostalgiamatkallani ensimmäisen värikuvan itsestäni. Tuttisuinen nuoriherra kuvan alalaidassa on serkkuni Vesa Järviö. Olemme isän lapsuudenkodissa Porin 10:ssa osassa. Olen noin 2.5 vuotias.

Jouluaatto 24.12.2006

Hyvää Joulua kaikille! Kahvi odottaa kupissa ja perinteisiin kuuluu ainakin jouluaamun piirretyt klassikko "Lumiukko" etunenässä. Koti-ikävää Turkuun voi lieventää katsomalla Joulurauhan julistuksen. Eläimet vaativat osansa ja Lonsinkadun kotijoukot toivottavat hyvää ja riemullista juhlapäivää. "Vaikka ei ole lunta,

voinee pukin poro luokses tulla. Aukaise siis ovesi onnen tulla. Onhan joulu sulla"

Äiti lumitöissä lokakuun lopussa- toisaalta on hyväkin, ettei lunta ole vai mitä?

Jouluna 1979

Käytän toimituksellisia oikeuksiani oikein olan takaa ja valitsen kuvan, jossa kaikki olimme nuoria ja lapsenmielisiä. Joulupukki oli juuri käynyt ja hymyt olivat herkässä. Kuvassa äiti Tuula, Olli, Johannes ja minä (hiuksissa ensimmäinen pehmennys) isä, kuten niin usein kameran takana.

Väsynyt jouluntekijä

Kuka uskoisi, että kissamme Mölli oli 10 vuotta sitten kotiin haettaessa niin pieni, että mahtui pujahtamaan koristaan hakumatkallaan auton jalkatilan kautta automme ilmastointikanavaan, josta äiti hänet pelasti. Tämänpäiväinen valvominen kinkun paistamisen äärellä vei häneltä voimat

Syökää Sikaa Joulu ei tule ilman kinkkua...

Pitäisi herkistyä ja sytytellä kynttilöitä. Kuunnella joululauluja, soittaa sukulaisille viimeiset jouluterveiset. Vaan minnepä isän kameranlinssi kohdentuu? Joulupöydän odotettuun herkkuun, juuri uunista tulleeseen kullanruskeaan kinkkuun. ps. äiti katsoi taskulampulla mittarin lämpötilaa luukun lasin läpi. Nam, olisipa koneessani tuoksunäppäin niin lähettäisin täydellisen elämyksen sinulle ystäväni.

Suku on parhain mutta Äiti parhain

Tuula, Tupuna ja Tupe!

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Aurinkoista kesää vietettiin 2006 ja toivoisin olevani yhtä timmissä kunnossa, kuin rakas äityli. Halusin kuvata myös kotitalon pihaa ja ennen kaikkea rappusia. Esteetön rakentaminen alkaa omasta pihapiiristä. Viime testissä jalka viel nousi ja sisälle päästiin...

Jäin koukkuun vanhoihin kuviin

Tätä tämä ikääntyminen teettää. Istun vanhempien makuuhuoneen nurkassa koneella ja estän tehokkaasti toisten nukkumaanmenon innostuen aina vain uusista lapsuuden kuvista, jotka on saatava mukaan... Onkohan lukijoilla yhtä kivaa? Monta albumia on vielä jäljellä (17 kpl)

Vanhat albumit kertovat

Olli Järviö 32 -vuotias insinööri kylvyssä vuonna 1976... Uintitaito lienee kehittynyt ja hymy hurmaa yhä!

Raumalla 22.12.2006

Olen kuin gotonan- eli pari kertaa vuodessa muutun varsinais-suomalaisesta satakuntalaiseksi ja vaihdan samalla kielialuetta. Raumalla on oma arvostettu kielensä - ei murre. Kotona keskityn läheisiin ja kotieläimiin- koiran ja kissan hoitoon. Olen heikon lenkki- mitä tulee eläimiin. Hyvää Joulua vielä kerran teille kaikille

Tonttujen Glögit 19.12.2006

Meitä oli koolla iso joukko ystäviä juhlistamassa joulun alkua. Kiitos kaikille jotka kävitte: Tiina, Jukka, Carita, Riku, Raisa, Anna, Martti, Leila, Arja, Micke Elina ja Elina. Tulipa komea rivi ystäviä

Paula ja Satu eli päätonttu ja kisälli

Joulutunnelmaa

Tunnelmallinen tilaisuus Invalidiliiton Turun Palvelutalolla

Onneksi löytyi aikaa rauhoittua hetki. Olimme tervetulleita asukkaiden kanssa Lucia-tilaisuuteen. Herkät laulut, kynttilät ja ystäviä ympärillä mitä muuta voisikaan haluta.

Joulu tulee – Olenko valmis?

Haave: kynttilänvaloa, hiljaisuutta

tunnelmallista musiikkia ja latautumista tulevaan vuoteen

Arkipäivää:

Takana useita joulujuhlia – järjestelyineen. Iloista joulumieltä saa, kun sitä itse jakaa

Kiitos MS-yhdistyksen avainteatterille ”Jouluevankeliumin sanoma” rauhoitti vanhat ja nuoret CP-yhdistyksen joulujuhlassa Katariinan koululla. Invalidiyhdistyksen puurojuhlan,

Kaarinan Kuusistossa, tunnelman loi Leilan puuropuhe ja Tepan säestämät joululaulut.

Kynnyksen joulujuhlan huippu oli Ollin saama risukimppu halausten kera ja Jukka ja Riku toimivat loistavina pukkeina. Ystävien kanssa oli ihanaa jakaa jouluateria.

Tällä viikolla viimeiset Invalidiliiton kokoukset pitivät Helsingissä kolme päivää. Onneksi oli aikaa myös viettää hetki yhdessä ja toivottaa sekä työntekijöille ja luottamusmiesystäville hyvää joulunaikaa.

YK:ssa hyväksytty Vammaisten Oikeuksien sopimus tuotti tunteen onnistumisesta. Työtä on paljon edessä meilläkin täällä suomessakin, mutta valtiolliset delegaatiot ja ennen kaikkea vammaisjärjestöjen panos kautta maiden ansaitsee suuren kiitoksen tehdystä työstä sopimuksen aikaansaamisesta.

Sunnuntain kruunasi matka Vihtiin Tiinan ja Jukan kyydissä pääsin tapaamaan Belleä ja kahdeksaa muuta ihanaa pientä koiranpentua. On se ihme, miten hiljaa lähes 20 henkilöä voi olla ja tuijottaa päällekkäin nukkuvia koiranpentuja. Monen perheen paras joululahja on tuo 300 – 400 grammaa painava pieni sydänkäpy. Tunti kopan ääressä kului nopeasti – Tule pian kotiin. Odotamme täällä kaikki Tiinan ja Jukan kanssa.

….Olen valmis Tervetuloa Joulu!

Itsenäisyyspäivä 6.12 ja vähän muuta...

Onnea Suomelle!!

Hei arvokkaat arkipyhät ovat hieno asia!! Itsenäisyyspäivä alkoi lounaalla ystävien seurassa. Kiisanpirtti Maskussa tarjosi arvokkaat puitteet ja hyvää perinteistä suomalaista juhlaruokaa. Heidi, Elina, Tiina, Jukka, Arja, Riku ja Mikael kiitos ystävistä.. Hienoa, kun olitte mukana. Ruokailun jälkeen vyöryimme Jannen lämpimään taksiin ja horrostimme päivätorkuilla ennen linnan odotettuja juhlia.

Naisina istuimme ruudun ääreen, vaan mitä tekivätkään Jukka ja Riku... Riku kaivoi pistenäytön repustaan ja Jukka asettautui kommentaattorin rooliin. Vieraat kättelivät Presidentti Tarja Halosta; veteraanit kulkivat arvokkaasti jonossa. Naisten puvut häikäisivät ja juhlasali loisti kristallikruunujen valossa. Jukka selosti linnan juhlia luovasti. Milloin tekstinäytölle varmaan kerrottiin kansallisista suurmiehistä ja naisista, milloin juorulehtien julkimoista... ja milloin naisten decolteen suuruudesta.

Toimintaa ja tapahtumia on päivissä niin, että joskus hirvittää. Onneksi junayhteys Turusta Helsinkiin kestää pari tuntia ja omaa aikaa on ruhtinaalisesti käytössä.
Joululaulu CD:t on hankittu ja soitettukin jo naapureiden riemuksi. Viime viikko oli yhdistystoiminnassa valintojen aikaa. Onneksi Turussa on halukkaita ja päteviä ihmisiä vammaisjärjestöjen johtotehtäviin.
Omalla työsaralla alkaa jo valoa näkyä tunnelin päästä. Turun Seudun Invalidit ry:n jäsenlehti TI-Turina on painokoneessa. Alueellinen invalidiyhdistystyö Turku - Pori alueella on saatu tämän vuoden osalta kirjoihin. Invalidiliitossa vuoden viimeiset kokoukset ovat menossa... Onneksi aikaa löytyy ystäville. Onnea vielä Tiinalle!
Huomenna on Suomen suuri päivä, joka aina laittaa arvostamaan edeltävien sukupolvien työtä.